Höyryä ja pieniä annoksia

Mara saapui yöторille seitsemältä. Katu oli täynnä valoja, höyryä ja ihmisiä. Jokaisella kojulla myytiin jotain erilaista: nuudeleita, dumplingeja, hedelmiä tikuilla ja kylmää teetä. Hän oli nälkäinen, mutta ei tiennyt mistä aloittaisi.

Hän pysähtyi kojun eteen, jonka edessä oli pitkä jono. Nainen paistoi dumplingeja suurella, matalalla pannulla. Mara tarkkaili muita asiakkaita. He osoittivat menua, sanoivat numeron ja maksoivat. Kun hänen vuoronsa tuli, hän osoitti myös. "Viisi, kiitos", hän sanoi. Nainen nyökkäsi ja hymyili.

Dumplingit olivat kuumia ja rapeita pohjastaan. Mara istui pienelle muovituolille ja söi ne rauhassa. Sitten hän käveli seuraavalle kojulle, ja sen jälkeen vielä seuraavalle. Sinä iltana hän oppi katuruoan tärkeimmän säännön: pitkä jono tarkoittaa hyvää ruokaa.