Miksi 3 000 vuotta vanha hunaja on yhä syötävää

Vuonna 1922 arkeologit avasivat egyptiläisen faarao Tutankhamonin haudan. Sieltä löytyi koruja, patsaita ja saviastioita. Osassa astioista oli hunajaa. Niiden sulkemisesta oli kulunut kolme tuhatta vuotta. Hunaja oli silti hyvää. Olisit voinut syödä sen suoraan astiasta.

Tämä ei ole mitenkään erikoista. Hunaja on yksi harvoista luonnontuotteista, joka ei pilaannu koskaan. Vanhoja hunajapurkkeja on löydetty muistakin paikoista. Georgiassa arkeologit löysivät hautaan haudatun hunajan, joka oli noin 5 500 vuotta vanhaa. Se oli haudattu yhdessä aatelisnaisen kanssa. Hunaja oli yhä syötävää ja makeaa.

Syy löytyy kemiasta. Bakteerit tarvitsevat vettä kasvaakseen, mutta hunajassa ei ole juuri lainkaan vettä. Mehiläiset keräävät kukista mettä, jossa on aluksi noin 80 prosenttia vettä. Sitten ne vähentävät vesipitoisuuden noin 17 prosenttiin siipeiään heiluttamalla pesässä. Tuloksena on paksu, tiivis neste, jossa mikään ei oikein pysty elämään.

Hunaja on myös lievästi hapanta - sen pH on noin 4. Useimmat bakteerit eivät viihdy happamassa ympäristössä. Lisäksi mehiläiset lisäävät mettään pienen määrän entsyymiä, joka tuottaa hitaasti vetyperoksidia. Se on lievä desinfiointiaine, samaa ainetta kuin apteekista ostettava haavapuhdistusaine.

Hunajalla on siis kolme suojaa: ei vettä, matala pH ja jatkuva pieniä määrä vetyperoksidia. Kunhan hunaja pysyy suljettuna ja kuivana, se säilyy hyllyllä, luolassa tai haudassa lähes ikuisesti.

Jos hunajasi koskaan kiteytyy purkissa, älä heitä sitä pois. Lämmitä purkkia varovasti kuumavesiastiassa, ja kiteet sulavat. Hunaja ei ollut pilaantunut. Hunaja ei juuri koskaan pilaannu.