Tomas oli taas työvuorossa. Hän löysi Pollyn vierailukeskuksen kioskista juuri auringonnousun jälkeen. Hänellä oli mukanaan tuore termospullo kahvia. Hän asetti sen penkille ja istuutui.
He eivät puhuneet paljoa hetkeen. Polly siisti höyheniään. Aamu tuoksui joelta.
"Ajattelen, että olet lähdössä eteenpäin," Tomas sanoi.
Polly kallisti päätään.
Hän kertoi Polylle muusta puistosta. Korkeasta maasta Tioga Roadin varrella. Hetch Hetchystä, toisesta laaksosta pohjoisessa, joka padottiin kauan sitten mutta on yhä kaunis. Punapuumetsiköstä Tuolumne Meadowsissa. Hän puhui näistä paikoista hiljaisella ylpeydellä.
"Tämä paikka ei näytä kaikkea, vaikka asuisit täällä," hän sanoi. "Näet palasia. Ihmiset tulevat kolmeksi päiväksi ja luulevat nähneensä kaiken. He näkivät postikortin." Hän siemaisi kahviaan. "Parempi nähdä yksi pala kokonaan. Muuttokyyhkyt? Neljätoista vuotta ja en vieläkään tiedä, mitä ne tekevät huomenna."
Read it. Then say it.
Shadow this paragraph in the PollyStop app — record yourself, see how close your pronunciation gets to a native speaker's, sentence by sentence. Free.
Polly ajatteli sukelluksiaan El Capitanin reunalta. Hän ei ollut laskeutunut puhtaasti kertaakaan. Hän oli myös parantunut joka kerta. Hän ajatteli, että voisi jatkaa parantumistaan koko elämänsä ajan.
Linja-auto saapui. Sama vihreä bussi. Sama kuljettaja. "Matkaan siitä," Tomas sanoi. Hän nousi ylös.
Polly venytti sinivihreitä siipiään. Hän nousi penkiltä, kiersi kerran vierailukeskuksen yllä ja kohosi. Laakso jäi taakse. El Capitan seisoi vasemmalla. Half Dome oikealla.
Reunalla hän kääntyi länteen. Alapuolellaan muuttohaukka metsästi pientä parvea kiitäjiä kallion seinämällä. Hän katseli sitä puoli minuuttia. Sitten hän löysi haluamansa tuulen ja antoi sen kuljettaa itsensä pois puistosta.
