Ratsastus Vartija Tomasin Kanssa

Polly heräsi sukkulan kaiteella auringon noustessa. Mies ruskeassa univormussa avasi pienen toimiston vastapäätä parkkipaikkaa. Hänen nimilapussaan luki T. RODRIGUEZ. Hän katsoi Pollyyn ja hymyili. "Voit tulla kyytiin," hän sanoi.

Näin Polly vietti aamun vartijan autossa.

Tomas oli ollut Yosemiten vartija neljätoista vuotta. Hänellä oli kahvia termospullossa, lehtiö ja rätisevä radio. Hän ajoi hitaasti. Hän pysähtyi usein.

Ensimmäinen pysähdys oli kostealla niityllä. Tomas käveli ruohikossa ja etsi merkkejä karhuista. "Kesäkuussa täällä kasvaa maissililjoja," hän sanoi. "Karhut rakastavat niitä. Merkitsemme niityt, joilla ne ruokailevat."

Polly hyppäsi avoimen auton ikkunan luo. Maissililjat eivät olleet vielä nousseet. Ne olivat vain pieniä vihreitä keihäitä.

Tie nousi. Ilma viileni. Mutkassa Tomas pysähtyi ja osoitti. Kalliokyyhky istui kivellä. Pollyn punainen pää kallistui. Kyyhky katsoi heitä, sitten pudottautui kiveltä ja katosi sekunnissa.

"Ne pesivät kallioilla," Tomas sanoi. "Meillä on kuusi paria laaksossa tänä vuonna."

Polly seurasi, miten kyyhky taittoi siipensä. Hän halusi kokeilla sitä pudotusta itse. Ehkä huomenna.

Seuraavalla pysähdyksellä Tomas käveli metsään yksin. Hän palasi metallisylinterin kanssa. "Karhunkestävä ruokasäilö, jonka joku yritti haudata," hän sanoi. Hän laittoi sen auton lavalle.

Puolenpäivän aikaan he saapuivat Olmsted Pointille. Korkea maa avautui heidän edessään. Tenaya-järvi kaukana alhaalla. Half Dome takaa katsottuna. Harmaat huiput häipyivät usvaan.

"Tämä," Tomas sanoi, "on se osa, jonka useimmat ihmiset ajavat ohi." Hän kaatoi kahvia termospullon kanteen ja asetti sen kojelaudalle Pollyn viereen. "Jää hetkeksi."