Vladivostok

Seitsemäntenä aamuna juna oli määrä saapua Vladivostokiin kello 06:15 Moskovan aikaa, mikä oli paikallista aikaa 13:15. Polly heräsi ensimmäiseen paikalliseen valoon, joskus viiden maissa.

Ikkunasta näkyi, että metsä oli vaihtunut mataliin kumpuileviin mäkiin ja ruohoon. Tyynimeri oli jossain edessäpäin. Hän tunsi sen, kuten voi tuntea suuren vesialueen ennen kuin sen näkee.

Viimeinen asema ennen Vladivostokia oli Ussuriysk. Juna pysähtyi viideksitoista minuutiksi. Polly hyppäsi alas. Nainen myi savustettua kalaa taitettavalta pöydältä. Kalat olivat hopeisia. Silmät olivat yhä kirkkaat. Polly maistoi pienen palan. Nainen kääri sen sanomalehteen eikä ottanut maksua. Joissakin markkinoissa toimitaan näin.

Tyynimeri ilmestyi junan oikealle puolelle noin yhdeltätoista paikallista aikaa. Se oli harmaa ja kirkas.

Vladivostok tuli näkyviin yhtäkkiä. Kaupunki on rakennettu mäkien päälle, jotka laskeutuvat mereen. Juna kulkee tunnelin läpi yhden näistä mäistä. Linjan päätepiste on satamassa. Raiteiden päätepuskuri on neljänkymmenen metrin päässä vedestä.

Juna teki viimeisen pysähdyksensä. Osaston oven yläpuolella oleva kello, joka oli ollut Moskovan ajassa seitsemän päivää, näytti 06:23. Aseman paikallinen kello näytti 13:23.

Polly hyppäsi alas laiturille. Vladivostok oli satamakaupunki, jossa oli matalia kivirakennuksia ja jyrkkiä katuja. Ilmassa tuoksui kala, ruoste ja suola.

Laiturin päässä oli pieni valkoinen obeliski. Kaiverruksessa luki KILOMETRI 9,289. Linjan loppu.

Polly seisoi obeliskin luona pitkän minuutin. Seitsemän päivää. Puoli miljardia vuotta Uralin kalliota. Kaksikymmentäviisi miljoonaa vuotta Baikalia. Yksi nosturi. Kahdeksan aikavyöhykettä, joista juna oli noudattanut vain yhtä.