Amur-joki

Kuudentena aamuna juna kulki Venäjän Kaukoidän halki. Taiga oli muuttanut luonnettaan. Puut olivat nyt korealaisia mäntyjä, manchurian saarnia ja mongolialaisia tammia. Metsä tuntui olevan lähempänä. Tämä on Venäjän Kaukoidän lauhkea sademetsä, yksi maailman kosteimmista metsistä tropiikin ulkopuolella.

Polly oli yksin hytissä. Pavel oli jäänyt pois Ulan-Udessa. Sotilas oli siirtynyt toiseen vaunuun. Yläpunkan uusi asukas oli laiha nainen, joka nukkui suurimman osan päivästä.

Tavarajuna ohitti vastakkaiseen suuntaan. Se oli lähes kaksi kilometriä pitkä, kuljettaen puutavaraa. Polly laski kolmekymmentäkahdeksan avovaunua ennen kuin lopetti.

Juna saapui Habarovskiin aamupäivällä. Habarovsk sijaitsee Amur-joen rannalla, joka on maailman kahdeksanneksi pisin joki. Amur muodostaa suuren osan Venäjän ja Kiinan rajasta. Laiturilta Polly näki joen kahden rakennuksen välistä aukosta. Se oli leveä. Sen väri oli kuin vahvaa teetä. Kauempana rannalla, sumun läpi, oli Kiina.

Polly hyppäsi alas ja käveli junan pituudelta.

Venäjän Kaukoidän kurki seisoi pienen suon reunalla lähellä aseman pihaa. Lähes kaksi metriä pitkä, mustavalkoinen ja punainen silmän ympärillä. Venäjän Kaukoidän kurki on yksi harvinaisimmista kurjista maailmassa. Ehkä kolme tuhatta jäljellä, pesien pääasiassa Amurin alueella.

Polly kallisti päätään sitä kohti. Kurki kallisti päätään takaisin. Polly käveli lähemmäksi. Kurki ei liikkunut.

Konduktööri puhalsi pilliin. Polly hyppäsi takaisin junaan. Hän kääntyi ja katsoi kurkea. Kurki katsoi yhä häntä. Sitten se nosti pitkän kaulansa hyvin hitaasti ja käveli, harkituin askelin, pois suolle.